Jos tahdot lisää Lontoo- tarinaa, kipaise uuteen osoitteeseen TÄSTÄ!

t.

Lontoo on täynnä kaiken värisiä ulko-ovia!

Vierekkäin saattaa olla sähkönsinisiä, kirkkaan punaisia, pinkkejä, valkoisia, keltaisia ja vihreitä ovia.
Ovet ovat eri tyylisiä, eri tavoin reunustettuja ja rappujen vierustat jokaisen omalla maulla koristeltuja. Kokonaisvaikutelma on kuitenkin kaikkea muuta kuin sekava tai ruma. Iloisen räiskyvät hyvin hoidetut etupihat ovat upea näky, varsinkin meidän Suomalaisten niin tavanomaiseen rakennustyyliimme verrattuna. Sitä tuskin on vaikea arvata, että punainen on ehdoton ykkösväri myös Marinellin Lontoo-ovissa.

The Phantom of the Opera on Andrew Lloyd Webberin musikaali, joka perustuu Gaston Leroux’n Oopperan kummitus nimiseen romaaniin vuodelta 1911. Vuonna 2004 siitä tehtiin elokuvaversio Oopperan kummitus, jonka ohjasi Joel Schumacher ja jonka pääosia esittivät Gerard Butler, Emmy Rossum ja Patrick Wilson.

Romaanin ja muiden teosten tavoin musikaali kertoo naiivista laulajasta, Christine Daaéesta, johon oopperataloa terrorisoiva nero “oopperan kummitus” rakastuu. Christinen lapsuuden ihastuksen, Raoulin, ilmaannuttua paikalle oopperan kummitus alkaa tavoitella rakkautta yhä radikaaleimmin keinoin.

Vuoteen 2006 mennessä The Phantom of the Opera on ollut kaikkien aikojen tuottoisin viihdetapahtuma. Lipputuloja se on kerännyt 1,8 miljardia puntaa. Vuoden 1988 ensi-illan jälkeen se on ollut pisimpään pyörinyt esitys Broadwaylla ohittaen myös toisen Lloyd Webberin huippusuositun musikaalin Cats.

Lippu vuodelta 1996

Her Majesty’s Theatre 1996

Click here to view the embedded video.

Kävin ensimmäisen kerran Lontoossa katsomassa musikaalin vuonna 1995. Sen jälkeen olen nähnyt sen jokaisella Lontoon matkallani, lukuunottamatta kertaa, jolloin valitsin Cats -musikaalin.

Rakastuin Phantomiin ensi silmäyksellä ja olen edelleen yhtä ihastunut sen tunnelmaan ja tarinaan, kuin olin ihan alussakin.

Omistan lukuisia cd-versioita musikaalista ja myös sellaisen, jossa on koko musikaali alusta loppuun puheosuuksineen kaikkineen. Tietysti oli ostettava myös tämän hiljattain ilmestynyt elokuvaversiokin, joka on kyllä ihan mukiinmenevä, mutta mikään ei kuitenkaan voita aidon teatterimusikaalin tunnelmaa paikanpäällä.

Click here to view the embedded video.

Musikaali on todella pitkä ja sen puolessa välissä on aina tauko. Sinä aikana voi käydä vaikkapa drinkillä tai kahvilla aulabaarissa tai terassikahvilassa. Myös musikaalifanitavaraa on myynnissä teatterin kaupassa. Mukaani on lähtenyt joka kerta ohjelmakirjan lisäksi mm. mukeja, kuvia, julisteita, ja cd-levyjä.

Click here to view the embedded video.

Jokaisella matkalla eräs kohokohdista on se ilta tai iltapäivä, jolloin ohjelmassa on Oopperan kummitus.

Mahtavan musiikkielämyksen ja upean näytelmän jälkeen olo on aina erittäin autuas ja lähes haikea siitä tiedosta, että sen uudelleen näkemiseen menee taas vuosia.

Ei voi mitään! Olen ihan rakastunut oopperan kummitukseen!!

Mikä kumma saa istumaan tunnista toiseen Piccadilly aukiolla? Istumaan, katselemaan alati virtaavaa ihmismerta, hurjaa vauhtia ajavia hälytysajoneuvoja, kaksikerrosbussien jatkuvaa jonoa. Niin, ja mitä erilaisimpia takseja, kyydissään englantilaisia gentlemanneja, turisteja, kiireisiä kaupunkilaisia, kaikenlaisia ihmisiä. Ja sitten – askeleet suuntaavat kohti joen rantaa, Lontoon helmeä, Thamesia, sen ruman kauniita rantarakennuksia, lukemattomia siltoja ja puistoja kukkaistutuksineen. - Oi Ben, Ben, sinuun ihastuin ensi silmäyksellä, eikä se ole muuttunut vuosien saatossakaan. Miten olenkaan kaivannut sinua Tower Bridge – sinä silloista näyttävin - kuinka odottanut lounasretkeä Hyde Parkin nurmelle. Miten tahtoisinkaan taas Oxford Streetin ostosvilinään ja haistelemaan Camden Townin värikästä markkinatunnelmaa.  

- Miksi jätit minut niin pitkäksi aikaa? Annoit melkein unohtaa! 

Nyt siintää jälleen silmissäni uljas London Eye, kaikkien yläpuolelle kurottaen. Ei edes Canada Tower voi sitä voittaa. Mutta kuka onkaan kuunnellut kaikki ne Covent Gardenin tarinat, jotka minulta ovat jääneet väliin? Yhäkö Nelson, katselet uljaana pylvääsi päästä kohti jokirantoja? Saako leijonat edelleen olla suihkulähteidesi kuninkaita? Lähteekö Eurostar edelleen Waterloosta kohti Pariisia, vain saadakseen palata pian takaisin kotiin? 

Myisitkö minulle taas The Big Issuen, kodittomien kannatuslehden, jos astelisin metroaseman portaita kohti maan uumenia? Saisinko taas nauttia lukemattomien kilometrien kävelyistä metrotunneleissasi? Vieläkö tasapaino säilyisi ruuhkajunan eteisessä, kun ei olisi mitään, mistä pitää kiinni?  Tahtoisin pian jo nauttia iltapäivä teetä kiireettä, jalat rakoilla päivän ostoskierroksesta. Illalla väsyneenä viime voimillani raahustaa siihen mainosvalojen alla sijaitsevaan Bootsin liikkeeseen, jonka lattiat olivat aina märkiä ja josta ostaisin taas iltapalaksi kerros-sandwichin ja mehun, sellaisen jossa on hedelmäliha mukana. Ja taas jo odotan jokaista aamuasi, saadakseni haistella ja maistella sitä ainutlaatuista Lontoon tuoksua ja makua, joka on syöpynyt niin syvälle mieleni sopukoihin.  

Muistan kyllä sateisetkin päiväsi – luulevat, että niitä on jotenkin erityisen runsaasti!! Miksi luonasi niilläkään ei ole merkitystä? Ainahan voin kadota jonkin museon uumeniin, hautautua historiaasi, upota lukemattomien taideteosten maailmaan, johonkin niistä sadoista, joissa en vielä ole ehtinyt käymään. Vai antaisinko periksi jälleen ja kävisin noin kuudennen kerran katsomassa samoja muumioita Brittiläisessä? Kertaushan on opintojen äiti. En ole vielä ehtinyt antaa niille edes nimiäkään. Eihän niitä voi millään kaikkia heti muistaa… vai voiko?

Mitä ihmettä minä höpisen? Seonnutko olen maailmaa syleilevän ihanista musikaaleistasi, jotka on nähtävä yhä uudelleen ja uudelleen? Kuninkaallisista seremonioista, joiden kirjavaan juhlavuuteen ei vaan kyllästy, vaikka tietää ne kaikki vain näytelmäksi. Seonnut sinuun…

Pahus, kuinka minulla onkaan sinua ikävä! 

Melkein tunnen ihollani Hampstead Heathin viileän kosteuden ja aistin Greenwichiin Thamesin alla kulkevan tunnelin oudon ilmapiirin.  Haistan vahvan polttoaineen tuoksun lukemattomien vanhojen bussien jäljiltä.  Siitäkin on kai ”satavuotta”, kun kiipesin viimeksi kuiskausten galleriaan, ihmetellen ainutlaatuista akustiikkaasi, oi St Paul. Entä Cityn jylhien business-seinien kaiku ja sen katujen hiljainen tärkeyden leima? Sitäkin jo ikävöin, joten taidan jo olla lähes epätoivoinen… 

Onhan kaikki varmasti kuin ennen? Tiedän toki uusiutumiskykysi ja -tarpeesi, mutta ethän ole luopunut mistään tärkeästä? Älä anna pois puntia tai paintteja, puhumattakaan punaisista puhelinkopeistasi, mustista austineistasi tai road mastereistasi. Tahdon seuraavallakin kerralla pudottaa postikorttini punaiseen postilaatikkoosi, syödä fish’n chipsini sanomalehteen käärittynä ja ennen kaikkea imeä sielunikin täyteen ainutlaatuista Lontoo-henkeäsi! 

Ei, en halua lähteä vielä pois. Tahdon ajaa vielä kerran Piccadilly Linella South Kensingtoniin ja vaihtaa Circle Line linjalle, päästäkseni hyvästelemään myös Bayswaterin alueen ja sen kansainvälisen ilmapiirin pienine putiikkeineen, katukeittiöineen ja Whiteleys -ostoskeskuksineen.  

Tahdon vielä kävellä, kävellä, kävellä, uupua sinusta täysin ja rakastua aina vain lisää… 

Odotathan minua?

© Marinelli 2008

Piccadilly Circus (oik. London Pavillion, joka nykyisin tunnetaan osana Trocadero Centrea)

Aukio keskellä Lontoota, City of Westminsterin alueella, West Endissa. Se on turistien täyttämä maailman kuulu “liikenneympyrä”, jossa myös tuttu Eros-patsas asustaa! Tiesitkö muuten, että patsas pystytettiin jo vuonna 1892 viktoriaanisena aikana hyväntekijänä mainetta saaneen Shaftesburyn jaarlin muistomerkiksi?

Kuuluisat mainosvalot illan pimeydessä ovat vieläkin vaikuttavammat, kuin päivällä.

Piccadilly Circus ei nuku koskaan!

Click here to view the embedded video.

 
Kuva Rock Circus -vahakabinetin ikkunasta Regent Streetille 1996

Lähes kaikki bussilinjat ja keskustaa risteilevät taksit hurauttelevat taukoamatta sen lävitse suuntaan jos toiseenkin.

Piccadilly on myös Marinellin ehdoton ykkösmesta Lontoossa!

Upper Regent Street

Piccadillyltä lähtee katuja vähän joka suuntaan. Upper ja Lower Regent Street, Shaftesbury Avenue ja Haymarket, sekä tietysti Piccadilly, joka aikoinaan tunnettiin nimellä Portugal Street. Koska Piccadilly on aivan Sohon kulmassa, myös pienempiä katuja ja kujia katoaa Piccadillyltä sen korkeiden rakennusten väleihin. Kuulu Rock Circus -vahakabinetti sijaitsi vuoteen 2001 saakka Piccadillylla, London Pavilion rakennuksessa. Täältä löydät myös valtavan levykaupan, Tower Recordsin. Sohon kulmasta kurkistaa korttelin kokoinen vanha hotelli, Regent Palace, jossa on yli 900 huonetta.

 Piccadillyltä “alaspäin” lähtevän Haymarketin varrelta löydät mm. kuuluisan Her Majesty’s -teatterin, jossa jo vuosia on pyörinyt upea The Phantom of the Opera -musikaali.

Näkymä Rock Circus -vahakabinetin ikkunasta Piccadillylle ja Regent Streetille 1995

Live Web-kameroita Lontoossa:

TRAFALGAR SQUARE

http://www.camvista.com/england/london/trafalgarsquare_streaming.php

LEICESTER SQUARE

http://www.camvista.com/england/london/leicestersquare.php3

Click here to view the embedded video.

Jos pidät ilotulituksista, tämä kannattaa ehdottomasti katsoa loppuun pituudestaan huolimatta!!

Nämä olen bongannut kameran kanssa:

Tämä oli Tuurissa, Keskisen Kyläkaupan pihalla

Toisen löytämäni näin Keski-Suomessa kesäkahvilana

Buses (double deckers) in London, Piccadilly Circus

Click here to view the embedded video.

Oxford Street

Click here to view the embedded video.

Oxford Circus

Click here to view the embedded video.

Night BusesClick here to view the embedded video.Iki-ihana Routemaster rte 15 Trafalgar Square

 

PICCADILLY STATION

Click here to view the embedded video. 

Mind the Gap

Click here to view the embedded video. 

Click here to view the embedded video.

District Line at Bayswater

Click here to view the embedded video.

Kylläpä tuli ikävä Lontooseen näitä katsellessa!